Klubitalomme Blogissa käsittelemme aiheita maan ja taivaan väliltä, oli se sitten jäsenkokemuksia, havaintoja tästä hetkestä tai ajatuksia joita Klubitalomaailma meissä herättää.
31.7.2023
Mamban sanoin vielä on kesää jäljellä, vaikka elokuuta jo elämme. Kesä vietettiin levollisimmissa merkeissä, akkuja ladaten, valmistautuen loppuvuoden koitoksiin. Nyt pikkuhiljaa käännymme kohti syksyä, mutta nautitaan vielä lämpimistä päivistä.
Syksyn aikana omat koulurientoni työn ohessa jatkuvat. Olen nyt opiskellut puolisen vuotta, enkä voi kiistää, etteikö monimuoto-opiskelu ole melko vaativaa. Vapaa-aika menee aika tehokkaasti opintojen parissa. Mutta nautin opiskelusta, ja motivaationi on korkealla. On kiehtovaa oppia uusia asioita, ja saada täsmennystä sille mitä jo osaan. Meitä kannustetaan elinikäiseen oppimiseen. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että koko ajan tulisi olla kirjoilla jossain opinahjossa. Kun pysähdymme tähän hetkeen, huomaamme, että opimme koko ajan. Joka päivä tuo jotain uutta mukanaan, ja oppi, jota saamme voi olla hyvin pientäkin. Opimme kohdatessamme toisia ihmisiä. Opimme ja opetamme toisiamme, vaikkei se tietoista välttämättä olekaan. Elinikäistä oppimista siis.
Olen ollut jo pitkään töissä Imatran Klubitalolla. Vaikka pyrin pitämään mieleni avoimena ja olen aina valmis Klubitalollakin omaksumaan uutta, niin välillä tekee hyvää nähdä maailmaa myös uusista näkökulmista. Odotankin tulevaa syksyä uteliaan innokkaana. Edessä on useamman viikon harjoittelujakso Mieli Etelä-Karjala mielenterveys ry:ssä Lappeenrannassa. Luvassa on siis uusia kokemuksia, uusia tuulia, uutta näkökulmaa sekä perinpohjainen käsitys Mieli E-K:n toiminnasta. Poistun siis toviksi Klubitalolta, palaten takaisin lokakuun loppupuolella. Harjoittelujaksoni aikana toimin Miehen mieli -hankkeessa, tutustun Kriisikeskuksen toimintaan ja matkan varrella käyn tutustumassa myös Kuopion hätäkeskukseen. Monipuolisia kokemuksia ja uusia eväitä siis luvassa, kenties myös hyviä uusia ideoita, joita tuoda Klubitalolle. Tiedän myös, että minulla on vastavuoroisesti paljon annettavaa, kuluneiden vuosien aikana Klubitalo on opettanut minulle paljon.
Opintojeni aikana huomaan vertaavani oppimaani siihen arkeen, jonka kohtaan Klubitalolla. Otetaan tästä esimerkkinä itseohjautuvuusteoria, jonka ovat luoneet Richard M. Ryan ja Edward L. Dec. Teoria käsittelee motivaatiota, hyvinvointia sekä psykologisia perustarpeita, ja sen mukaan meillä on kolme perustarvetta, jotka ovat välttämättömiä kehitykselle ja hyvinvoinnille. Nämä kolme tarvetta ovat omaehtoisuus, kyky sekä yhteisöllisyys.
On mielenkiintoista tarkastella, miten mainitut tarpeet toteutuvat Klubitalolla. Ensinnäkin omaehtoisuus, eli kokemus siitä, että ihminen on vapaa päättämään tekemisistään, motivaation kummutessa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Miten tämä näkyy Klubitalolla? Vapaaehtoisuutena. Jäsen voi itse valita, miten osallistuu työpainotteisen päivän tehtäviin, saaden kokemuksen omaehtoisuudesta. Emme velvoita osallistumaan, siten ei ole ulkoista pakotetta.
Jäsen voi valita kykyjensä mukaisia työtehtäviä, saaden onnistumisen kokemuksia, vahvistusta kyvyilleen. Klubitalolla kannustamme ja tuemme myös kokeilemaan ja oppimaan uutta.
Seuraavana perustarpeena mainitaan kyky, eli kokemus siitä, että osaa tehtävänsä, selviää haasteista sekä saa asioita aikaan. Klubitalolla lähdemme liikkeelle jäsenen vahvuuksista, toisin sanoen kyvyistä. Jäsen voi valita kykyjensä mukaisia työtehtäviä, saaden onnistumisen kokemuksia, vahvistusta kyvyilleen. Klubitalolla kannustamme ja tuemme myös kokeilemaan ja oppimaan uutta. Kehittämään olemassa olevia kykyjä, ja oppimaan uusia.
Kolmas perustarve on yhteisöllisyys. Tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin. Kokemusta siitä, että meistä välitetään, ja mahdollisuutta myös välittää toisista. Klubitaloyhteisö täyttää tämän vastavuoroisen tarpeen täysin. Klubitalolla kohtaamme ja hyväksymme toisemme ihmisinä, vertaistuen ollessa merkityksellinen osa yhteisöämme.
Tietenkään itseohjautuvuusteoria ei ole mikään oikotie onneen; että mainittujen kolmen perustarpeen täyttyessä elämä olisi vain iloa ja onnea, jatkuvaa hyvinvointia. Ei suinkaan, mutta perustarpeet ovat tärkeä osatekijä hyvinvoinnin rakentamisessa. Teorioita hyvinvointiin on maailma täynnä, mutta Klubitalo kiistatta tarjoaa yhden oivallisen vaihtoehdon, joka perustoiminnallaan tukee jäsenistön hyvinvoinnin edistämistä, rakentamista ja vahvistamista.
21.6.2023
Heräsin tänä aamuna ukkosen jymyyn. Menin parvekkeelle seuraamaan luonnonvoimien myllerrystä. Salamat välähtelivät tummissa pilvissä, vesisade toi luonnolle kaivattua virkistystä hellepäivien jäljiltä. Samaan aikaan taivaanrannassa pilvien välissä näkyi suuri kaistale sinistä taivasta, ja nouseva aurinko soi lämmittäviä säteitään pilvien raosta.
Katsellessani maisemaa, huomasin katonreunassa seittinsä varassa roikkuvan pienen hämähäkin. Se rakensi seittiään, välittämättä vesisateesta, ukkosen jyrinästä, salamoiden välkkeestä, tuulen riepotuksesta. Tuota näkymää katsoessani tunsin kunnioitusta luontoa kohtaan, nähden samalla sen pienuuden ja suuruuden. Seurasin pienen hämähäkin sinnikkyyttä, joka näkyi minulle rohkeutena, periksiantamattomuutena.
Huomasin miettiväni ihmisluontoa. Miten rohkeus, sinnikkyys ja periksiantamattomuus näkyvät omassa toiminnassamme; suomalainen sisu puhtaimmillaan. Sisukkuuteen liitetään yksin puurtaminen; ihannemielikuva Koskelan Jussista suolla, kuokan kanssa, edeten vaikka läpi harmaan kiven. Humoristisemmalla sävyllä sama periksiantamattomuus on tuotu esiin Kummelissa, Kinnulan veljesten todetessa tilanteesta huolimatta ”ei tartte auttaa!” Pitäisikö tuota sankarimallia edelleen tietoisesti muokata? Hyväksyä se, että emme pärjää vain yksin, vaan tarvitsemme toisiamme?
Olen opintojeni tiimoilta tutustunut enemmän käsitteeseen resilienssi. Näin äkkiseltään se tuntuu jälleen muodikkaalta ilmaisulta, joka asettaa tavalliselle ihmiselle paineita täyttää jokin ulkopuolelta hänelle asetettu odotus; lifestyle-lehtien julkaistaessa listoja tyyliin ”näillä keinoin resilientiksi”.
Ei kuitenkaan jäädä ennakkoluuloisesti kiinni vierasperäiseen sanaan, vaan nähdään käsitteessä kaikki se hyvä, mitä se sisällään pitää. Tiukkaan pähkinänkuoreen puristettuna resilienssi on psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta, ollen olennainen osa mielenterveyttä. Se on henkilökohtainen ominaisuus, jota voimme kukin kehittää. Tässä kohtaa haluan erityisesti nostaa esiin yhteisön merkityksen resilienssissä. Kyseessä ei ole sisun kaltainen ominaisuus, jossa pyritään yksin selviämään elämän haasteiden edessä. Resilienssissä olennaista on rohkeus ottaa vastaan sekä myös tarjota tukea toiselle, vuorovaikutuksessa.
Käsitteisiin kun pääsimme, lainaan hieman psykologi Ville Ojasta, joka kuvaa ihmislajia termillä ”kollektiivinen kekonisäkäs”. Emme ole yksittäisiä hämähäkkejä, jotka sisukkaasti vain yksin rakentavat verkkojaan. Olemme pikemminkin muurahaisia, yhteisöllinen laji. Elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ”suuressa keossamme”, jossa tarvitsemme toinen toistamme, ollen kollektiivisia kekonisäkkäitä.
Vertaistuellisuus luo luontevan pohjan yhteisöllisen resilienssin toteutumiseen Klubitaloilla. Tuemme toisiamme, tunnemme vastuuta toinen toisistamme, selviydymme yhdessä haasteista, ylläpidämme toistemme resilienssiä omamme ohella
Tästä on luonteva siirtyä suht pienen aasinsillan kautta Klubitalojen muodostamiin yhteisöihin, pieniin kekoihin. Vertaistuellisuus luo luontevan pohjan yhteisöllisen resilienssin toteutumiseen Klubitaloilla. Tuemme toisiamme, tunnemme vastuuta toinen toisistamme, selviydymme yhdessä haasteista, ylläpidämme toistemme resilienssiä omamme ohella. Ja riittää, että vain osallistumme Klubitalon toimintaan, yhteisön rakentuessa siihen kuuluvista yksilöistä, niistä ihmissuhteista, joita välillemme rakentuu. Sanahirvitys resilienssi toteutuu siinä ohessa, ilman että sitä tarvitsee tietoisesti enempää rakentaa.
Aamuisen salamoinnin, luonnon ihmettelyn, hämähäkin yksinäisen puurtamisen kautta päädyin tähän päätelmään; meidän on hyvä muistaa välillä jättää kuokka naulaan, ja tarttua kiinni apuun ojentuneesta kädestä. Tai ojentaa oma kätemme auttamaan.
Jukka P.
Työvalmentaja/ Imatran Klubitalo
Lisätietoja resilienssistä löydät muun muassa oheiselta nettisivulta:
https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/mita-mielenterveys-on/resilienssi-auttaa-selviytymaan/
